Via Baltica!

Jossain lähellä Riigaa klo 11:08.

Hyvin nukutun… 5h nukutun yön heräsimme molemmat ensin yöllä aamukuudeksi asetettuihin kännykkäherätyksiin ja puolituntia tämän jälkeen oven koputukseen – laivahenkilökuntahan se siellä herätteli yhä nukkuvia ja taisinpa nähdä jonkun Suomi-imagoa ylläpitävän jantterin kannettavankin laivasta pois.

Vaatteet niskaan, nopea aamupala ja kohti autoa. Kuinka yllättävää, että valtaosa muista autokunnista olivat tässä vaiheessa jo poistuneet laivasta? Pekka hyppäsi rattiin koska olin edellisenä iltana hoitanut yhä jatkuvaa flunssaani mm. 16 cl:n viskillä, jonka Pekka ystävällisesti toi kysyttyään ottaisinko jotain vielä? Mikähän siinä mahtaa olla että sen kerran kun olet Viking XPRS:llä ja aamulla pitäisi ihan oikeasti olla toimintakuntoinen niin eiköhän humppaosastolla olekin erittäin mukiin menevä pumppu soittamassa covereita viime aikoina musabusineksen pinnalla pörräineitä? Myöhään siis meni. Joku voisikin googletella että mikä tuo mukavalla asenteella esiintyvä bändi oli? (Aldo, nimi muutettu?). Autossa Pekka puhalsi nollat ja minä 0.26‰. Virossa on nollatoleranssi joten työnjako aamun osalta oli sitä myöden selvä.

Tallinna on kaunis kaupunki myös sen ulkolaitamilla. Niin ovat olleet tähän saakka kaikki muutkin kylät joiden läpi olemme ajaneet. Jos paikallista rakentamista pitäisi parilla sanalla kuvata sanoisin, että sellaista ydinlaskeuman jälkeistähän tämä maisemointi on. Kaikki on selkeästi toteutettu mitä edullisimmin. Tiet ovat kuitenkin kunnossa ja autoilla on näemmä tapana ajaa vähän yli rajoitusten. Rajoitukset on kuitenkin järkevämmän oloisia kuin meillä päin, taajaman ulkopuolella on 70, 90 ja suurin sallittu nopeus on 110 km/h nopeusrajoitteita. Koko Viro, Latvia, Liettua, Puola akselilla rajummista nopeuden ylittämisistä ilmeisesti rankaistaan meitä ankarammin mutta sakon voi suorittaa saman tien jos käteistä löytyy!

 

Latvian rajalle saakka kaikki meni siis hyvin. Rajan ylityspaikka ei ollut enää edes käytössä joten Pekan skagailut sitä ennen aiheutti varmaan lähinnä naurahtelua meitä seuranneilta rekoilta joista yksi päättikin näyttää miten täällä ajetaan ja ampui rajalla meistä ohi. Tiet huononivat radikaalisti heti rajan jälkeen ja pelkäsimmekin että nytkö se Wiskarinkin biiseistä kuulu mökkitie alkoi. Yhtään kovempaa ajaminen tuntui mahdottomalta kaikille muille paitsi rekka liikenteelle. Lopulta teiden päällyste parani ja saimme meidät aiemmin ohittaneen rekan kiinni. Hämmästys oli suuri kun kuljettaja ohjasti laitteen aivan tien oikeaan laitaan, siis oikean puoleiset renkaat reippaasti viivan oikealle puolelle niin että lähes puoli autoa oli tieltä pois. Tämän jälkeen kuljettaja vilkutti oikeanpuoleista vilkkua meille merkiksi ohittamismahdollisuudesta! Jos ohittaminen pedataan kuin Manulle se kuuluisa illallinen niin ei muuta kun hanaa. Seuraavia autoja saavutettuamme ymmärsimme tilanteen vakavuuden. Ei se rekka meille mitään tilaa pedannutkaan. Täällä on tapana, varsinkin raskaan liikenteen, ajaa edellä kuvatulla tavalla reilusti pientareen sillä osalla missä yhä on asfalttia. Alueet joilla näin voi, tai tulee tehdä, ovat yhtenäisen sulkuviivan sijaan katkoviivoitettu.  Tämä aiheuttaa meidän silmään todella hurjannäköisiä tilanteita, kun kolme autoa on 110 km/h:n vauhdissa rinnakkain. Täällä käyneet osasivatkin meitä kyllä tästä ilmiöstä varoitella. Nämä hessut siis taitavat ajamisen sekä ohittelun ahtaissa tiloissa. Suomalaisilla maanteiden kuninkailla olisi tässä vielä paljon opeteltavaa. Yksikään autokunta ei jää rekkojen taakse junnaamaan vaan painelee ohi paljon pienemmillä vastaantulevan kaistan väleillä kuin meilläpäin. Ei siis toisaalta ihme että Puolan liikenne on Euroopan raadollisin liikenneonnettomuustilastojen valossa. Ylinopeutta täällä ajellaan kyllä siihen malliin, että vaikka itse olenkin tottunut melko reippaaseen liikennenopeuteen moottoriteillä niin täällä alkaa kyllä ihan oikeasti vauhti jo hieman hirvittämään.

Hauskana yksityiskohtana tien päältä voidaan mainitaan vielä Latvian ja Liettuan tiilestä muuratut bussiseisakkeet. Mukavampi se siinä on värjötellä bussia odotellessa, kuin meillä kyltin vieressä. Toinen huomio on se, että ei täällä mitään tienvarsimainontaa ole. Liikennemerkeissäkin tunnutaan noudattavan rakentamisesta tuttua niukkaa linjaa. Nopeuden muutoksista ei mainita muuten kuin tietöiden ja muutamien taajamien kohdalla. Muutoin täytyy vain tietää milloin nopeutta voi taas nostaa. Yleensä taajaman jälkeen oli kaupungin nimi ja vino poikittainen viiva kertomassa siitä että nopeuden voi nostaa takaisin siihen mitä se oli ennen taajamaa.

Vihdoin ja viimein saavutimme puolan rajan ja ensimmäisen kylän kohdalla oleva KFC:n mainos sai auton renkaat ulvomaan jarrutuksen voimasta. Bucket (eli ämpärillinen erilaisia friteerattuja kanapaloja) naamaan ja takaisin tien päälle. Koska kaikki oli mennyt tähän saakka oikein kivuttomasti, niin on aivan varma että jokin sen tulee muuttamaan. Kauppakeskuksesta ulos päästyämme katselimme kylttejä ja navin ohjeita kohtuullisen vähän ja ajauduimmekin seuraamaan pelkästään navia. Tämän seurauksena löysimme itsemme Puolan maalaiskylistä. Pieniä teitä pitkin pikkukyliä halkova reitti oli kyllä kaunis, mutta ei varmaankaan se kaikkein nopein. Toisaalta ei ollut rekkoja enää ohitettavana ja löytyi näitä kauniita kirkkojakin.

Hotelliin saavuttiin suurin piirtein aikataulussa noin puoli yhdentoista aikoihin. Tiskillä meille tarjottiin pientä lisämaksua vastaan vielä huoneen upgreidausta ja all inclusivea. Mikäs siinä, loma on aina kiva aloittaa tyylillä. 36. kerroksen huoneestamme aukeaakin aivan upea näköala Varsovan keskustan yli ja vähän ylempänä olevasta Club Loungesta, johon meillä nyt on rajoittamaton käyttöoikeus, näkeekin jo sitten joka suuntaan.
Loungesta kyselimme oluen äärellä vielä vinkkejä illalla minne kannattaisi suunnata. Saimme kaupungin kartan josta tarjoilija osoitti meille läheisen kadun ja sanoi että 'lots of bars here'. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja tutustumaan tarjontaan. Erilaisia pikku Onneloita löytyikin, mikä parasta parit isot tuopit irtoaa täällä 16-18 Zlotylla!

Aamulla herätys ja suoraan Loungeen 41. kerrokseen aamupalalle. Päivän valjettua huomamme että Varsova on valtavan iso kaupunki ja nyt lähdemme, Loungen all inclusive baarin kautta, siihen tutustumaan.

Miksi rokki on kova? Mitä tekniikalle tapahtui? Montako eri olutta Loungella onkaan janoiselle voimakaksikolle tarjota? Näihin ja muihin kysymyksiin...