ITALY

Sori, että uutta tekstiä on joutunut odottelemaan, olemme olleet lomalla.

Lago Di Garda

Gardajärvellä yövyimme neljän tähden lerintäalueella pari yötä. Tällä tavalla matkustaessa huomion arvoista on se, että kaksi yötä tarkoittaa vain yhtä kokonaista päivää kohteessa. Tämmöinen elämänmeno on välillä melko stressaavaa, telttahässäkän yöpimyskuntoon saattamiseen menee varoivaisella arviolla n. 30-40 minuuttia. Tässä ilmastossa sellaisen aherruksen jälkeen olemme molemmat täysin suihkuvalmiita. Aamuisin purkuun menee samanmoinen aika, mutta siihen mahtuu aamukahvin keittely ja juominen teltalla. 

Leirintään saapuessa lähestyimme ilmeisesti paikan omistavaa rouvaa respaan melkoisen varoivaisesti. Aurinko oli juuri laskenut, ei siis tietoa siitä pääsisikö leirintään enää, saati siitä, osattaisiinko täällä englantia. Pekka puhuu muutamia sanoja italiaa, mutta ei missään nimessä niin paljoa, että koko homma menisi purkkiin paikallisella mongerruksella. Yllättipä positiivisesti kun rouva jutteli meille sujuvaa englantia, eikä mikään asia jäänyt selviämättä. Jossakin välissä rouva usutti jopa näppärän oloisen tyttärensä palvelemaan meitä, jotta tämäkin saisi vähän harjoitusta omaan lontooseensa. 

Kaksi yötä alueella maksoi ruhtinaalliset 70 Eur, mutta puitteet olivatkin kyllä sitten kohdallaan. Ihan nätit vessat, kettiöt, pesutilat, tiskauspaikat, pyykkikone ja jopa oma uima-allas. Wau! Niin, ja Gardan rantaviivaa toista kilometria vapaasti käytettävissä. Hintaan sisältyi nettiyhteys, joka tosin oli FIAL siinä, että se sammui samaan tahtiin respan kanssa. Höh. Hintaan kuului myös kaksi drinkkiä leirintäalueen ravintolassa, joten omat systeemit kasattuamme suunnistimme totta kai välittömästi lipukkeiden kanssa sinne.

Tietulli Italiassa.

Viihdyttävä italialainen ravintola tarjosi mukavan ja ehdottomasti kaipaamamme virkistävän lisän varsin lämpimään iltaan. Oluen lisäksi pöytään kannettiin erilaisia suolaisia snacksejä kolme kulhollista ja niiden sanottiin kuuluvan tarjoiluun. Otimme vielä toisetkin oluet ja niitä siemaillessa meinasi sydänkohtaus iskeä kun olkapäälle tipahti katosta reilu viisi senttinen puunvärinen killisilmäinen öttimöntiäinen siipineen. Sain semmoisen sätkyn, että voi moro. Onneksi Pekka oli nopeasti tilanteen tasalla ja sivalsi ötökän varsin elegantilla liikkeellä lattialle, josta varmistimme oman selviytymisemme tilanteesta voittajina tuolin jalalla. Taas oli hyvä syy varmistaa teltan vetoketjut kahdesti nukkumaan mennessä. Madventuresin Fuck The Animals -jäsenhakemus lähtee myös postiin välittömästi. 

Okei, oluet alkoivat olla juotuna ja alkoi olla aika kysellä laskua. Kuinka ollakaan italialainen palvelualttius nosti taas päätään. Ihmettelimme jo aiemmin että mikähän ihmeen massiiviporukka tänne on tulossa syömään kun tarjoilijat yhdistelivät pöytiä, mutta he kasasivatkin illastamispaikan koko ravintolan henkilökunnalle. Siis ei ketään missään palvelutehtävässä vaan spaghetti kulhot poikineen pöytään ja vähäpätöisin tiskaajakin oli pöydässä istumassa ja syömässä. Eikä ketään palveltu tänä aikana. Baaritiskillä ei ollut ketään, ei ovella eikä salissa vaan kaikki mussuttamassa tyytyväisenä hiilareita poskeen. Jaa, tämän jos olisi tiennyt, niin en nyt ehkä olisi kuivin suin jäänyt tapausta seuraamaan. Huvitti kyllä niin paljon että ihan mielelläänhän sitä kuitenkin seurasi. Parikymmentä minuuttia myöhemmin saimme laskun, eikä tarjoilija tuntunut olevan moksiskaan viivytyksestä. Heh, kylläpä nauratti.

Päivän Gardalla otimme lomailun merkeissä rennosti rannalla makoillen. Lämmintä riitti n. 37 celsiusta. Järvi on todella iso ja vesi puhdas. Ranta on sileäksi hioutunutta kiveä, joten sitä on alkuun vähän aristava kävellä paljain jaloin. Grillailimme itseämme auringossa hyvän aikaa välillä uiden. Toinen vapaapäivän missio oli pyykki, ja koska leirintä tarjosi koneet puuttui meiltä enää pesuaineet. Ne päätimme lipastaa navin ohjastamana joltain lyhyen ajon päässä olevalta ostoskeskukselta. Pekka oli vähän vastentahtoinen rattiin, en ihmettele, liikenne pisti meidät eräänlaiseen kulttuurishokkiin, joka varmasti iskee jokaiseen pohjoisesta tänne ajavaan. Nopea vauhti, kapeat kadut ja liikennemerkkien ja –sääntöjen laiminlyönti sekä vilkun käytön puuttuminen lisäävät alkuun hieman stressiä. Rohkaisin mieleni ja tsemppasin riittävän määrän itseluottamusta jostain ja hyppäsin rattiin. Myönnän, olin alkuun väärässä ja todellakin ilmeisesti vain shokissa kulttuurieron aiheuttamasta rajusta muutoksesta. Tämä on mahtimaa ajaa autoa, sitten kun rytmin ja menon omaksuu! Eihän sitä vilkkua näin kuumalla jaksa naksutellakaan, joten jätin sen pian itsekin pois. Vauhti on helppo katsoa muusta liikenteestä, liikennemerkeillä sitä ei liiaksi täällä ilmoitella. Autoliiton kirjanen taisi ilmoittaa taajamanopeudeksi 50 km/h, mutta jos tilaa suinkin on, niin tämä näyttäisi olevan enemmänkin sallittu minimi, kuin maksimi.

Ostoskeskus oli mukava, mutta vaatepuolelta emme tahtoneet löytää sieltä oikein mitään mielekästä. Ruokapuolelta kasasimme mukaan puutelistan puitteissa tavaroita vedestä pesuaineisiin. Valikoimaa oli reilusti ja hinnat jonkin verran meidän keskitasoa alempana. Palvelutiskillä pisti silmään todella laaja valikoima juustoja ja leikkeleitä. Siis todella, todella laaja. Keräilimmekin mukaan patonkia, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä muutamaa eri juusto- ja kinkkulajiketta joista taiteilimme maittavat leivät myöhemmin teltalla. Nam! Todella voimakkaita ja freesejä makuja ainaiseen oltermannin ja metukan mussuttamisen sijaan. Mukaan tarttui myös muutamat paikalliset oluet sekä hieman viiniä (Sori Kiti, ei löytynyt sitä tilaamaasi täältäkään).

VENEZIA

Gardalta on noin parin tunnin ajo Venetsiaan. Reittimme kannalta täysin väärässä sunnassa oleva città dell'amore oli kuitenkin minun tämän matkan Kehlsteinhaus, eli pakko nähdä. Pekka ei vastustellut, vaikkakin oli käynyt täällä joskus toistakymmentä vuotta sitten. Venetsiaan saavutaan pitkää siltaa pitkin, jolla autojen lisäksi kulkee myös rautatie. Sillan päässä loppuukin sitten tämän kaupungin autoilut. Parkkitilaa on parkkitalojen muodossa lentokentän kupeessa. Valitsimme silmät kiinni parkeista lähimpänä kaupungin suuta olevan. Puomilla oli reipas kundi jo lyömässä lippulappusia auton tuulilasiin kun kysäisin että mitähän tämä maksaisi? 30 Eur /24h. Täh, et oo tosissas, tajuut sä paljonko maksaa pizza ja …. ? Kyselin kohteliaasti että aiomme viettää kaupungissa vain muutamia tunteja, eikö olisi jotain halvempaa ja poika neuvoi meidän viereiseen halliin. Eikä edes suuttunut tai ollut asiasta moksiskaan. Olisi halli varmasti löytynyt itsekin etsimällä, mutta hintoja ei ollut kyllä missään esillä, joten aavistuksen vaikeahkoksi oli tehty tämä. Auto halliin ja maisemientallennusvälineet mukana kohti kaupunkia. Olimme päättäneet ottaa pyhiinvaelluskohteeksi Piazza St. Marcon eli aukion aivan kaupungin toisessa laidassa. Infotiskiltä ostimme kaupungin kartan á 2,50 Eur, ja lähdimme suunnistamamaan. Vaan eipä ole helppo tehtävä tämä, kaupunki on todella sokkeloinen ja vaikeaselkoinen, mutta samalla ah niin ihastuttava ja kaunis. Kapeat kadut ja niitä reunustavat korkeat talot, sekä välissä virtaavat kanaalit ovat aivan hämmästyttävän upeata katseltavaa. Tänne siis eksyy mielellään, ja koska kaupunki on verrattaen pieni, ei varsinaista eksymisen tunnetta pääse koskaan syntymään.

Huvittava tunne syntyy kun silmä ei oikein tahdo tottua autottomuuteen. Kaikki lilluu vedessä, poliisi, palokunta, ambulanssit ja taksit ovat vain jollia muiden joukossa. Jopa ratikka on toteutettu veneversiona, ja sitä käytimme palatessa aukiolta takaisin parkkipaikalle. Yhdensuuntainen lippu taisi olla 7-8 Eur. Hassua, kun pysäkeillä kelluva laatikko sidotaan nopsasti kiinni ja laita avataan matkustajia varten. Sitten matka taas jatkuu ja ihmiset istuskelevat ja seisoskelevat aivan kuin tavallisessa metrossa tai ratikassa. 

Illalla kaupunki herää varmasti vielä ihan uudenlaiseen loistoonsa kun katulyhdyt ja muut kaupungin valot syttyvät ja loputkin pikku ravintolat avaavat ovensa. Tuoksujen ja makujen hurmos on varmasti vertaansa vailla ja ainoastaan herättää muita aisteja tänne matkustavissa. Ehdoton matkakohde jonne se oma mielitietty kannattaa joskus houkutella. Kondoliajelu näin lumoavassa kaupungissa vie varmasti tänne matkaavan pariskunnan aivan erilaiselle tunteiden tasolle. Amore mio!

Tirsk!

Eyes Wide Shut?

MILANO

Sama maksullinen tie, jonka ajoimme Gardalta Venetsiaan, johdatti meidät nyt takaisin Milanon reunamille telttailemaan. Saavuimme jälleen hämärän jo sarastaessa. Atlantan Industrial Circle –kuumottelut palasivat eläväisesti mieleeN kun hameen helmat alkoivat vilkkua vesirajoilla kadunkulmissa ennen leirintäaluetta. Niistä ajoista kannattaa lukea parhaat palat jenkkiblogista Lopulta leirintäalueen portti löytyi ja väsynyt pöhöttynyt Mario portilla ei lisännyt turvallisuuden tunnettamme leirintäalueesta. Tämä osoittautui kuitenkin vain matkaajien hullunkurisen alitajunnan tuotteeksi. Leirintäalue oli turvallinen ja täynnä asuntoautoja, -vaunuja sekä telttailijoita. Langaton nettikin löytyi, taisi olla 4 Eur/yhteys. Leirinnän ravintola oli todella sympaattinen, leppoisasti sisustettu ja aktiviteetteja rentoutumiseen löytyi biliksen ja dartsin lisäksi mm. erilaisista videopeleistä. Tosi mukava hengailumesta. Pekka siirtyi kohteliaasti ulkopuolelle tupakalle, jolloin ravintoloitsija rouva hihkaisi että kyllähän täällä sisällä poltella saa..

Olimme leirinnässä kaksi yötä, jotta saimme nukkua jälleen välillä vähän enemmän ja iltapäivällä suunnistimme kaupungille. Ajatus oli ajaa lähimmälle metropysäkille ja jättää auto parkkiin. Auton pysäköinti olikin sitten kokonaan toinen tarina. Parkkipaikkoja oli kyllä, mutta mittareita ei. Jokin ihmeellinen lappusysteemi autoissa oli, mutta ilmeisesti se tulisi hankkia etukäteen. Kysäisin neuvoa varovaisesti kadulla olleelta lehtikioskin myyjältä joka suureksi hämmästykseksi puhui mitä mainiointa englantia. Ostin kartan ja poika opasti että kannattaa ajaa vielä muutaman pysäkin päähän, siellä olisi myös kolikoilla maksettavia parkkeja. Tien piti olla suora, mutta useat liikenneympyrät sekoittivat kyllä suuntavaistoamme kiitettävästi. Metro löytyi lopulta ja niin löytyi parkkitilaakin.

Milanossa ei loppujen lopuksi ole juurikaan nähtävyyksiä ihasteltavaksi. Duomo, eli yksi metropysäkeistäkin otettiin suunnaksi ja siellä meitä odottikin aivan upea näky 600 vuotta valmisteilla olleesta kirkosta jota koristi mm. 3500 patsasta. Hämmästyttävä rakennelma. Duomon aukiolla paikallinen lauma tummaihoisia poikia hoksasivat heti tuoreet turistit ja alkoivat piirittämisen. Käteen sidottiin väkisin joku ihmeellinen värikäs nauha jonka, totta kai, ensin uskoteltiin olevan ilmainen. Lopuksi piti sitten Senegalin kaupungille tehdä lahjoitus. Just joo, kaivoin esille vitosen kerjäläisiä ja ryöstäjiä varten erikseen pitämästäni rahataskusta ja sanoin että jos tällä ilmoitat kaikille näille sun halavatun kavereilles, että jättävät minut ja Pekan rauhaan niin saat. Hyvin toimi, ja saimme tiiraille Duomoa loppulta rauhassa. Onneksi aukion reunamilla näkyi reippaasti myös poliiseja, joten en usko todellista vaaraa koskaan olleen. 

Aukiolta jatkoimme vielä jonkin kaupungin muurin tapaisen systeemin juurelle mukavan oloisia katuja pitkin. Turistikrääsäkojuja, katumuusikoita ja muita taiteilijoita oli siellä täällä ravintoloiden välissä. Summamutikassa istahdimme jollekin terassille syömään, Pekka lusikoi Pasta Carbonnarat huiviin ja minä puolestani söin palasen, nyt jo ei enää niin lyhyen elämäni parasta lasagnea. Jälkkäriksi totta kai otteet paikallisesta jäätelötarjonnasta sekä tupla espressot. Ah, mikä ruokanirvana.

Takaisin autolle metrolla jolla oli poikkeuksellisen mukava matkustella, suosittelemme ehdottomasti liikkumismuodoksi Milanossa. Yhdensuuntainen matka taisi olla 1,50 Eur ja koko päivän kyydit olisivat irronneet neljällä eurolla. Hyvin ylläpidetyt ja opastetut laiturialueet, sekä hiljainen ja hyvin ilmastoitu metro voisi helposti toimia suunnan näyttäjänä Helsingin ahdistuksen restaurointia suunniteltaessa, kaupunginvaltuustolle siis terveiset. 

Oliko loma nyt tässä? Miksi voimakaksikolla on hiekkaa ja missä? Onko keski-ikä paras ikä? Laskeeko lämpötila tällä reissulla enää lainkaan? Kuka vie ja kuka vikisee?