Jälleen pitkälle aamuyön tunneille venynyt Prahan kiertely ei tuonut yhtään helpotusta alkavaan krapulaan eikä myöskään vajaan 30 asteen lämpötila sitä yhtään loiventanut. Kun kamat oli saatu autoon pakattua, niin suuntasimme kohti aikaista lounasta paikalliseen olutravintolaan. Ruokalista käteen ja tilaamaan ruokaa nälkäisille reissaajille. Hyvän kuuloinen pihvi tuotti tuloksena kaksi pihviä jollain eli ilman lisukkeita. Noh, pihvit naamaan ja väsyneemmälle absinthe shotti, jolla päivä lähtisi käyntiin. Matkaajat autoon, navi päälle ja nokka kohti Saksaa. Tutuksi tullut Tšekki tarjosi samaa motaria mihin jo tullessamme Prahaan olimme tottuneet. Reilun tunnin ajon jälkeen tapahtui se mitä molemmat olimme odottaneet eli saavuimme Saksan puolelle. Rajan ylitys tapahtui 140 km/h vauhdissa jota ei muuten olisi huomannut, ellei tien pinta olisi muuttunut totaalisesti. Tämä Saksan moottoritien eli autobanin ensimmäinen osa valmistui Kölnin ja Bonnin välille 1932. 1933 valtaan noussut Adolf Hitler alun perin vastusti hanketta kovasti, mutta näki moottoritieverkoston helpottavan maan suurtyöttömyyttä. Vuonna 1936 moottoritieverkoston rakentaminen työllistikin suoranaisesti jo 130 000 ihmistä. Moottoritien rakentamisen taustalla oli toinenkin Hitlerin suunnitelma tarjota jokaiseen kotiin kansanauto. Rakennustyöt olivat päässeet hyvin käyntiin, mutta keskeytyivät toisen maailmansodan alkuun. Moottoriteiden rakentaminen kuitenkin jatkui heti sodan jälkeen. Moottoritiellä ei varsinaisesti ole nopeusrajoitusta, mutta yleinen suositus on 130 km/h. Samin kaahatessa 160 km/h keskimmäisellä kaistalla, meni vasemman puoleisella kaistalla autot vielä heittämällä ohitse. Hieno maa tämä Saksa siis on autoilijan kannalta!
Eipä aikaakaan kun saavuimme navista valitulle leirintäalueelle. Leiri näytti varsin pahalta bmx pyöräilijöiden kikkaillessa portin edessä joka kuitenkin osoittautui vääräksi ensivaikutelmaksi. Auto +teltta+ kaksi henkeä kahdeksi yöksi kustansi 44 € joka sopi meille oikein hyvin. Teltta pystyyn meille osoitetulle alueelle jolloin huomasimme alueella olevan ison RedBullin teltan jossa pyöräilijöitä hengaili. Kyse oli siis bmx pyöräilijöiden leiristä jonne oli viritelty videotykki josta näkyi tulevien lupauksien videoita. Tuolit auki ja sopiva asento punkkupullon ääreen leffaa katsomaan. Mitä mainioin tapa aloittaa leirielämä!
Aamusäätöjen jälkeen yritimme lähtee autolla kohti keskustaa sen kuitenkin epäonnistuessa, sillä säätö aamulla oli kestänyt liian pitkään ja alueen portit oli mennyt kahdeksi tunniksi kiinni. Alueen edessä oli kuitenkin bussipysäkki johon bussikin nopeasti kaartoi ja eikun kyytiin. Pienien epäselvyyksien jälkeen pääsimme pääteasemalle josta vaihdoimme transportaatiovälinettä maanalaiseen. Asemalla päädyimme siihen tulokseen että bussikuskilta ostettu lippu kelpaisi myös metroon keskustaan saakka. Hetkeä myöhemmin ajoi paikalle parhaat päivänsä nähnyt metro ja keskustaan päästiin. Ainut määränpää oli molemmilla Hofbräuhaus eli Helsingin Rymy-Eetun esikuvana toimiva 1897 perustettu olutjuottola. Litran kolpakko naamaan ja tilaus sisään sai aikaan todellisen hymyn molempien kasvoille. Naaman eteen tarjoiltiin siis paikallisesti pantua olutta litran kolpakossa sekä possun kylkeä ja lumpiota. 
Hyvin juotuaan matkalaiset jatkoivat kaupungin kiertelyä muutaman olutteltan kautta kohti leirintäaluetta. Nopeasti paikalliseen julkiseen liikenteeseen sopeutuneena löysimmekin takaisin leirintäaluetta alle tunnissa.
Ensivaikutelma Saksasta on siis varsin positiivinen molemmilla. Kaikki toimii särmästi ja säntillisesti kuten koto Suomessa. Moottoritiet ovat todella herkkua ajettavaa ja kaupungista toiseen siirtyminen on hyvin nopeaa. Olut on hyvää ja halpaa jota kannattaakin maistella eri pubeissa.
Kuinka matkalaisten reissu jatkuu? Onko matkalla ollut ruuhkia? Juotiinko Prahasta ostettu viini näiden kirjoitusten jälkeen? Näihin kysymyksiin ja muihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti