Chamonix Mont Blanc, Sveitsi ja Stuttgart extravaganza

Chamonix

Nicen paratiisi sai jäädä taakse, kun Kübelin navi osoitti kohti Italian luoteisnurkkaa, jonne kuitenkin siirryimme ranskalasia moottoriteitä pitkin. Tiet ovat mitä mainioimmassa kunnossa ja halkovat enimmäkseen nättiä ranskalaista maalaismaisemaa. Välistä reitille osuu pieniä kaupunkeja ja kyliä. Ainoa harmillinen asia Ranskan tiestössä on hinta. Tie tulleja on jatkuvasti ja hinta on kova. Yhteensä tähän n. 450 km:n matkaan upposi tietullieuroja liki 100 kpl. Auts. Kolme kaistaa suuntaansa siivittää kyllä matkantekoa nopeasti, harmi ettei täällä saa ajaa saksalaisittain, vaan nopeus on pidettävä 130–140 km/h:n tuntumassa.

Mitä lähemmäs Chamonixia pääsimme sitä alppimaisemmaksi maisema ja rakennukset vaihtuivat. Nälkä kurni ja söimme matkalla jossain pikkukylän todella sympaattisessa jodlausravintolassa jotain kolmen paikallisen juuston sekoitusta olevat lämpimät ruuat. Makuja lautaselle perunoiden ja salaatin sekaan oli saatu valtavasti ja voin helposti suositella maukkaita vuohenjuustoja kaikille kotikulinaristeille. Harmi, ettei näitä kukaan porttaa kotiin!

Perillä Chamonixissa majoittauduimme paikallisen skiresortin hotlaan, josta aika oli jättänyt jo kauan kauan sitten. Mont Blanc, Monte Bianco (Italian), eli White Mountain - Valkoinen vuori lankesi varjonsa hotellimme ylle. Ajoissa nukkumaan, aamulla alkaisi valloitus! 4810,45 metriä odotti meitä. Tämähän ei valitettavasti ole koko totuus, sillä hän joka Mont Blancille halajaa, saa kiivetä sinne ihan itse. Ulkoiluhenkisiä nuorehkoja miehiähän me olemme, mutta valikoimme valloitukseen silti hieman helpomman keinon. Mont Blancin vieressä on n. 1000 metriä matalampi nyppylä, Aiguille du Midi (3842 m) ja sen valloittamiseen tarvitsee vain nousta köysiradan, eli kaapelin varassa kelluvaan hissiin. Yhden henkilön matka ylös ja takaisin maksaa 46 EUR, ja nousu tapahtuu kahdella hissillä. Hytti lastataan aina ääriään myöten täyteen ja tämä lisää kummasti fiilistä, kun koppi alkaa heijaamaan tukipylvään ohitettuaan.. Vähän reilu puolenvälin jälkeen on tasaisempi kohta, jossa hissiä tulee vaihtaa. Samalla voi toki jäädä myös puoleen väliin hengailemaan, ravintolahan täältäkin löytyi. Ja vapaana juoksentelevia vuohia.. :) Toinen hissinousu tapahtuu samanlaisella kopilla. Nousu on lyhyempi mutta monin kerroin jyrkempi. Ikijää peittää maan nopeasti ja siellä täällä näkyi kolmen-neljän hengen porukoita toisiinsa köytettyinä vaeltamassa. Ylhäälle on rakennettu, osittain kallion sisään ja osittain sen reunoille useita maisematerasseja, joilta ylhäältä aukeavaa maisemaa ja ympäröiviä vuoria voi tarkastella. Mont Blanc erottuu kyllä helposti edukseen, vaikkei nämä viereisetkään mitään ihan kääpiöitä ole. Näkymä on huikea ja sattuipa vielä kivasti kun ensimmäinen ylhäällä vietetty tunti meni kirkkaassa säässä. Sitten iski niin sakea sumu, ettei viereisiäkään vuoria enää juurikaan näkynyt. Pakko myöntää, että vaikken varsinaisesti tunnustakaan potevani korkeanpaikankammoa teki sumu tilanteesta silti helpomman. Eri tasanteilla liikkuminen portaita pitkin näissä korkeuksissa ottaa käy kunnon päälle ihan erilailla kuin lähempänä merenpintaa, tai siltä se ainakin tuntui molempien puuskuttaessa pieniäkin nousuja. Ylhäällä on lisäksi kunnon ravintola ja sanomattakin on varmasti selvää että siinä ikkunapaikalla illastaessa ei jää maisemoinnista kiinni.. 

Takaisin alhaalla maistelimme ravintolasta vielä lisää juustoisia lämpimiä herkkuja ja lähdimme ajamaan kohti seuraavaa määränpäätä, Sveitsiä. Oli pitkästä aikaa taas mukava ajella kapeita vuoristopätkiä, tuntui melkein huvittavalta kun on käynyt Stelviossa harjoittelemassa ja homma sujui jo varsin sutjakkaasti.

Zurich, Switzerland

Heti Sveitsin rajan ylitettyä alkoi mainospuheet seuraavasta tuulilasiin kiinnitettävästä tarrasta. Kyseessä on tällä kertaa Sveitsin moottoritiemaksu, joka suoritetaan siis kertalaukauksena. 37 EUR per kuluva vuosi, ei muita vaihtoehtoja. Hampaita kiristellen taalat tiskiin, onneksi tämän pystyi vielä maksamaan euroilla, sillä Frangeja ei ollut etukäteen vaihdettuina. Kübelin tuulilasi alkaa olla nyt niin täynnä erilaisia stickereitä, että paikallisen Tiimarin kiiltokuvatarjonta on pientä tähän verrattuna. 

Sveitsin tiet ovat myös hyvässä kunnossa ja maisema tasoittuu nopeasti. Peltopinta-alaa ja tuulivoimaloita on paljon. Harmiksi sveitsiläinen liikennekulttuuri on jostain syystä käsittämätön. Autokannasta huomaa, että asukkailla on millä mällätä. BMW X6 on täällä vaimon kauppakassi, mutta moottoriteillä ajetaan 130 km/h tunnissa, Piste. Siis mitäh? Huippukuntoiset tiet ja upeat, suorituskykyiset autot, mutta sveitsiläisellä eleganttiudella kiltisti nopeusrajoitusten sallimissa puitteissa. Öööö, haloo, olisko aika katsoa ympäröivistä valtakunnista edes vähän mallia?

Liikennekäyttäytyminen on kyllä vertaansa vailla, ehkä jopa Saksalaista mentaliteettia kohteliaampaa. Muita autokuntia, jopa FIN-kilvissä liikkuvia, arvostetaan tiellä ja tilaa tehdään tarvittaessa. Perillä Zürichissä scouttaamamme Omppuhotellin kaltainen yösija olikin valitettavasti täynnä, ja jouduimme etsimään pikaisesti jota muuta. Best Western -hotelli löytyi kivuttomasti, mutta sekin oli jo niin täynnä että heillä oli vapaana enää vain hieman arvokkaampia kokonaisia huoneistoja. Sellainen sitten.

Aamulla suunnistimme kohti keskustaa tuhlaaman hotellin respassa 100 Eurolla vaihdettuja Sveitsin Frangeja. Tässä rahayksikössä ei AD:lla ole ollut tylsä päivä näitä seteleitä piirtäessä. Setelit ovat niin kauniita että niitä harmittaa jopa käyttää. Tuijottelin ensimmäistä saamaamme seteliä niin monttu auki, että hotellin respa repesi oikein nauramaan. Värien kirjo on kaikissa seteleissä aivan ällistyttävä. Kolikotkin ovat upeita! Jos oma euromme lähitulevaisuudessa muuttuu, kannattaa täältä ehdottomasti plagioida uutta suuntaa! Respan äijän kanssa käytiin ehkä yksi parhaista spontaaneista keskusteluista vähään aikaan. Huoneessamme oli vain yksi parivuoden (lue: jättisänky) ja kundi päätti että sinnehän pitää saada toinen vuode ja lähetti jotkin palvelustytöt asiaa toimittamaan. Paperityöt saatiin siinä tehtyä ja kundi totesi että kestää vielä noin viitisen minuuttia naisilta valmistella huonetta. Tähän Pekka totesi tyynesti lontooksi, että 'jaa naisia meidän huoneessa? That'll be the first time..'. Kiäh kiäh.. 

Zurich on mukavan tuntuinen kaupunki ja kuin tehty autoille, täällä on kiva ajaa ja asiaan on selkeästi paneuduttu kaupunkisuunnittelussa sen vaatimalla hartaudella. Businessmaisen luonteensa johdosta kaduilla kulkee lähestulkoon pelkkää pukumiestä ja kotelomekkoa.

Stuttgart

Muutaman tunnin Zurich-hengailun jälkeen lähdimme pudottelemaan kohti Stuttgartia. Sveitsin ja Saksan raja saavutettiin melko nopsaan, Sveitsihän ei maantieteellisesti ole mikään jättiläinen. Rajalla muutoksen huomaa heti, kun kehoitetun nopeusrajoituksen päättymisestä kertova merkki tulee vastaan. Autot ampuvat, kuin tykin suusta, ja keräävät kunnioitettavat keskituntinopeuden. Oma matkavauhtimme on Saksassa ollut n. 160–180 km/h, osalle muista tielläliikkujista olemme silti täysin vastaantulijoita ja taustapeileihin on vasemmanpuoleisella kaistalla syytä vilkuilla useasti. Maisema vaihtuu ja matka etenee lupsakasti. 

Stuttgartista olimme etukäteen valikoineet leirintäalueen joka osoittautui todella mukavaksi paikaksi. MercedesStrassella ;) sijaitseva Campingplatz oli edullinen ja meidät vastaanottanut rouvashenkilö puhui riittävällä tasolla englantia jotta kaikki tarpeellinen tieto alueesta saatiin. Valitettavasti netti ei täällä toiminut lainkaan. Leirinnän reunalla oli mukava baari jonka isäntä oli varsinainen showmies. Istuskeli pitkät pätkät meidän kanssa pöydässä ja maistelimme erilaisia paikallisia oluita. Erityisesti maininnan arvoinen oli Stuttgartin oman, Octoberfestin tyyppisen juhlan erikoisolut jota hän oli onnistunut jostain saamaan. Juhla olisi alkanut leirinnän vieressä vasta parin viikon kuluttua ja tämä juomamme mallas oli jotain pelkästään juhlaan varten pullotettua erää. Mies tarjoili meille myös omaan laskuunsa jotain hieman Koskenkorvan tyyppistä viinaa, joten vastuuntuntoisina kannoimme illan pimetessä pöytään oman koti-ikävä pullomme ja tarjoilimme nägäräiset meidän tyyliin takaisin. Kossu teki mieheen lähtemättömän vaikutuksen vaikka moittikin hieman alun korventavaa fiilistä :D

Illan aikana saimme pyykit jälleen pestyä ja mikä hienointa, löytyi leirinnän pyykkituvasta myös kuivausrummut! Saksalainen on aina saksalainen, tätä herkkuahan ei Italiassa ollut.

Stuttgartissa ei paljon nähtävää ole, joten siivutimme kaupungin täysin. Seuraavan päivän illaksi meillä oli suuria suunnitelmia ja ajo oli pitkä. Baarin pitäjä kertoi, että autoja täällä kannattaakin ostella, ei juuri muuta!

Mikä on tämä suuren suuri suunnitelma? Miksi seuraavassa postauksessa on niin paljon kanttareita? Kuka ajoi ja ketä? 

Mitä helv..? Stay.. tai ole sieni.