Prague, Czech Republic

Nyt, kun virkavallan tarpeet oli tyydytetty saavuimme vihdoin Prahaan. Reippaasti puolen yön jälkeen, eli superisti aikataulusta myöhässä. Noh, ei se mitään, lomallahan tässä ollaan ja mikäs sen mukavampaa kuin seikalla tässä upeassa kaupungissa. Seikkailu tästä lopulta tulikin, kun pikapikaa edellisen hotellin aulasta Auschwitz-kierroksen jälkeen varaamamme hotellia ei löytynyt, ei niin mistään. Katu löytyi kyllä, mutta sille ei saanut ajaa autolla ja hotellin kyltin kohdalla oli vain lukittuja pimeitä ovia. Ohuesti alkoi harmittamaan, ja Pekkakin saattoi sanoa jo muutaman valitun sanan. Ei muuta kuin puhelin kauniiseen käteen ja varausvahvistuksen screen shotista numeroa etsimään. Nyt kaikille lukijoille viikon vinkki: Tšekin suuntanumero on +440. Tämän tajusimme vasta noin vartin mukanamme olevien kirjojen selailun jälkeen. Lopulta hotellin reception vastasi ja kyseli että ’Pekka Ruokonenko se siellä soitteloo tähän aikaan yöstä?’. Mukava nuori venäläispoika kehotti meitä palaamaan hotellin kyltille ja tuli avaamaan. Jes, se löytyi. Poika oli opiskeluiden myötä tullut kaupunkiin ja teki duunikseen käyttämämme hotellin, U Kockyn, yörespavuoroa. Hassu hotelli siinä, että kaveri joutui aina tulla avaamaan meille oven kun halusimme sitä käyttää. Valitteli vain että ’God damn Gypsies..’ kun ei voi pitää ovia auki.

Hotellia etsiessä Praha näytti mulle jo parhaat puolensa. Olisin saanut maria tai kokaiinia ihan pilkkahintaan joltain ohikulkijalta 5 minuuttia jalkaisin liikkumisen jälkeen. 5 minuuttia, mitähän tästä seuraa! Sivuutimme kuitenkin tarjoukset uskottelemalla että omasta takaa piisaa, tämä valkoinen valhe tuntui toimivan parhaiten. Kamat hotelliin ja muutama sana respan pojan kanssa kaupungista. Poika oli muutenkin mielissään kun tulimme, sanoi että tylsää on näitä yövuoroja tehdä. Kamat pieneen huoneeseen, josta löytyi vain parisänky ja vessa suihkuineen. Ei siis mikään, lukaali joihin olimme tottuneet, mutta ei haittaa olimmehan Prahassa. 

Autoa emme uskaltaneet jättää kadulle, vaikka joka puolella tuntui olevan Jaguaareja, Bimmereitä ja muita toinen toistaan hienompia kärryjä. Muutaman korttelin päässä oli parkkihalli, joten Kübelwagen dissattiin sinne valvovien kameroiden alle säilöön. Parin yön hinnaksi muodostui 1320 CZN ~60 eur. 

Hotellilta kyselimme suuntimia menomestoista ja saimmekin kartan täydeltä ohjeita. Kaupunki on ihan mieletön labyrintti ja juuri kun luulet tietäväsi missä olet eksyt jo uudelleen. Miljöö on aivan mielettömän mahtava sekoitus goottia, barokkia ja renessanssia. Todella kaunista. Parkkipaikalta yritimme kävellä suorinta tietä parkin ja hotellin välissä olevalle, meille suositellulle baarille siitä kuitenkaan onnistumatta. Tämä kaupunki on ihan oikeasti todellinen labyrintti katuja. Löysimme kuitenkin jotain juomaa Intia sävytteisestä baarista. Kelpasi meille helposti, kaksi olutta 60 CZK, 2,40 Eur :D Aamun valjetessa ymmärsimme vasta todella kuinka kauniista kaupungista olikaan kyse. Labyrinttikadut täynnä väkeä ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita. Mielettömän upeita nähtävyyksiä, kirkkoja, kellotorneja ja taloja silmienkantamattomiin. Kaikkea tätä halkoo mukavasti mutkitteleva leveä joki. Otimme suunnaksi kaupungin linnan, jota lähemmäs siirryimme metrolla. Pienet linnan muurien sisäpuoliset kadut ja loputtomalta tuntuvat portaat veivät meidät lopulta huipulle, linnan katedraalin juurelle. St Vituksen kappelin goottimaiset piirteet valloittivat sydämemme välittömästi. Todella nätti rakennus. Tämä kaupunki valloitti mielemme muutenkin todella mukaansa tempaavalla rennolla sykkeellään. Ainoa miinuspuoli on että leijonan osa pubeista ja Tšekkiläistä keittiötä tarjoilevista ravintoloista laittavat lapun luukulle yhdeltätoista. Pohjoisen mentaliteetin matkaajille tämä tuntui todella oudon aikaiselta. Toisena iltana jäimmekin nälkäisinä nuolemaan näppejämme kun emme löytäneet kävelykierroksen jälkeen hotellilta ajoissa takaisin kaupungin sykkeeseen. Onneksi vanha kunnon KFC jaksoi tarjoilla meille antimiaan vielä yölläkin joten saimme sentään jotain murua rinnan alle.

Linnalta kävelimme alas kohti keskustaan linnan puutarhan läpi, joka sekin oli todella kaunis ja viihtyisä. Päätimme kävellä takaisin hotellille saakka, sillä matkalle osui Prahan kaunis siltakin. Upea vanha goottisävytteinen rakennelma tämäkin. Sillan päässä poikkesimme vielä kidutusmuseoon yleisövihjeen perusteella. Esillä oli kaikenlaisia ihmisen häpäisemiseen ja kiduttamiseen aina keskiajalta saakka käytettyjä esineitä ja kidutustapoja. Pekka hoksasi jonkun tuoleista esiintyneen jopa jossain Bond-leffassa. Oma favorittini oli totta kai vanha kunnon mestauspölkky kirveineen. Jaiks!

Ainoa turistimoka joka Prahassa tehtiin oli kameran unohtaminen hotlalle. Joitain kuvia on kännyköissä, mutta voimme vakuuttaa että tämä kaupunki kannattaa tulla katsomaan ihan omin silmin vaikkapa pidennetyn viikonlopun muodossa. Et pety, me ainakin haluamme tänne pian takaisin.

Pidetään kaupunki siistinä.

Miksi taas on loppukevennys? Onko näillä mitään merkitystä? Lukeeko näitä edes kukaan ja keveneekö tunnelma koskaan? Stay tuned..